01.10.2016
Ei kisakunto, vaan loppuelämän kunto

Kisoihin on enää kolmisen viikkoa aikaa, ja nyt sitä vasta alkaa tajuamaan miten pitkä matka on takana. Valmistautuminen alkoi omalla kohdallani jo ennen kuin hakulomake oli auennut, ja vieläkin tuntuu utopistiselta että olen tässä. Matkan varrella enemmän tai vähemmän olen tullut pohtineeksi motivaatiotekijöitäni, ja sitä mihin kilpailu voisi minut parhaimmillaan viedä. Näin pitkällä tähtäimellä minulle ei riitä pelkkä halu voittaa, vaan minun täytyy ymmärtää miksi haluan voittaa. Kuinka pystyn hyödyntämään tämän kaiken tulevaisuuttani ajatellen?

Lähtiessäni kilpailuun mukaan asetin itselleni tietynlaisia prioriteetteja joita itse arvostan, ja joita haluan tuoda esille myös muille. Näistä ensisijaisin on se, että pidän henkistä hyvinvointia korkeammassa asemassa kuin fyysistä olemusta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että en aio kitkutella minimaallisilla kaloreilla tai treenata 15 tuntia viikossa, vain saadakseni mahdollisimman pienellä rasvaprosentilla varustetun kropan lavalle. Sitä menoa ei pääkoppa kestäisi, ja takki voisi olla kisojen jälkeen niin sanotusti tyhjä.

dsc_0591

Koen olevani tasapainossa silloin, kun annan fyysiselle puolelle paljon painoarvoa, ja henkiselle puolelle hieman enemmän. Minä rakastan treenaamista, enkä pysyisi järjissäni ilman sitä. Rakastan syödä ja valmistaa terveellistä sekä ravitsevaa ruokaa, joka auttaa minua kehittymään nousujohteisesti. Haluan myös pitää asiat näin.

Elämässä on liikaa asioita jotka perustuvat suorittamiseen ja pakkoon. Rakas harrastukseni ei ole ansainnut joutua tähän kategoriaan. Jos alkaisin käymään salilla vain kiristyvän peilikuvan vuoksi, tekemisen mielekkyys katoaisi tyystin. Kun käyn treenaamassa, itse kisapäivä ei oikeastaan toimi motivaattorina. Minua motivoi ennemmin tulevaisuuteni liikunta-alalla, ja se että pystyn innostamaan ja inspiroimaan muita vielä kymmenien vuosien päästä. Haluan esimerkilläni kitkeä nuorten tyttöjen altistumista syömishäiriöille, en missään nimessä lisätä sitä. Olisi upeaa voittaa siksi, että voisin todella tuoda näitä tärkeitä asioita esille, ei siksi että olen ulkoisesti katsottuna parhaassa kunnossa.

dsc_0673

Haluan myös elää kuten opetan. Jos vetäisin itseni aivan kireäksi, vaatisi se paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Voisin tehdä sen, mutta silloin en voisi kirjoittaa näitä asioita blogiini. Olisi ristiriitaista kehottaa muita olemaan itselleen armollinen, samalla kun itse kärvistelee nälässä. Olisi kamalaa, että joku kuvittelisi minun saavuttaneen kyseisen kunnon vain kuuntelemalla omaa kehoa ja jaksamista.

Pyrin ehdottomasti täyttämään kilpailussa vaadittavat ulkoiset kriteerit parhaani mukaan, ja ymmärrän että fitnessmallilta vaaditaan sporttista ulkoista habitusta. Tavoitteenani on kuitenkin kehittää kuntoani jatkuvasti, ja haluan näyttää sporttiselta aina. Siksi en näe järkevää syytä ryhtyä äärimmäisiin keinoihin tuota yhtä päivää varten. Haluan viedä lavalle hyvinvoivan nuoren naisen, ja olla tuo sama hyvinvoiva nainen vielä vuoden päästä.

Joten; vaikka nyt treenaan ahkerasti ja syön kontrolloidusti, koen sen nimenomaan tukevan henkistä hyvinvointiani. Aion jatkaa samaa rataa kisojen jälkeen, oli lopputulos mikä tahansa. En treenaa ulkomuotoani pelkkää kisapäivää varten, vaan loppuelämääni varten.

image

Messuilla esitettävästä tanssiosuudesta sen sijaan hiomme tyttöjen kanssa huikean, ja teemme tuomariston ylpeäksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Nicole

 

 

27.09.2016
Jäykkiksestä vetreäksi!

Kuten olen aiemminkin blogissani todennut, vanhemmalla iällä olen lähestulkoon kokonaan skipannut venyttelyt, joogat, hieronnat ja oikeastaan kaikki rauhallisemmalla temmolla tapahtuvat kehonhuoltoon liittyvät aktiviteetit. Tämä on tietysti ollut aivan typerää, ja parissa vuodessa minusta on tullut aivan rautakanki, ainakin verrattuna entiseen telinevoimistelija -minääni.

Havahduin tähän asiaan oikeastaan puolisen vuotta sitten, kun kahdeksan vuotias pikkusiskoni esitteli ylpeänä spagaattejaan, ja kyseli että osaanko minä vastaavia taidonnäytteitä. Ylpeänä lähdin aivan kylmiltään valumaan spagaattiin, vain huomatakseni että lattiasta haaruksiini jäi varmaankin puoli metriä tyhjää tilaa… Tämä tuntui pienenä kolauksena itsetunnossa, ennen kun olen venynyt vaikka mihin suuntiin. Päätin etten enää rajoita kehon hyvinvointia pelkän lihaskunnon kehittämiseen, vaan otan mukaan myös rauhallisempia harjotteita tukemaan jatkuvaa kehitystä kokonaisvaltaisesti.

img_1835

Ensitöikseni nappasin kauppareissulta mukaan putkirullan. Aloin käyttämään sitä noin kerran viikossa, puolen tunnin sessioina. Sen lisäksi järjestin salitreenien jälkeen aina hiukan ylimääräistä aikaa venytyksille. Jo nämä pienet muutokset auttoivat minua suorittamaan treeniliikkeet entistäkin puhtaammin ja tehokkaammin, lisääntyneen liikkuvuuden ansiosta.

Fitnessmallicastingin jälkeen me finalistit saimme jokainen ikioman Prorollerin, joka on putkirullien aatelia. Alan todellinen asiantuntija Jukka Harju piti meille heti erittäin mielenkiintoisen intron rullailun saloihin. Saamistamme hyvistä vinkeistä viisastuneena pystyin jatkamaan rullailua vielä tehostetummin. Ymmärsin, että eri tilanteissa rullailun tulee olla erilaista (ennen treeniä vrt. treenin jälkeen jne.) Olin myös omatoimisesti tehnyt joitakin asioita hieman väärin, kun en ollut perehtynyt asiaan tarpeeksi. Rullailu mututuntumalla ei pidemmän päälle vie mihinkään, jos ei tiedä mitä varten milloinkin rullataan. Myöskin kannattaa hieman tutustua omaan anatomiaan, jotta varmasti tietää mitä lihasta ollaan ylipäätään käsittelemässä. Näin saadaan harjotteista enemmän irti, ja vältytään tekemästä vahinkoa.

Olen muutamaan otteeseen myös kuullut, että venyttely ja rullailu asetetaan ikäänkuin vastakkain. Eli kuvitellaan että venyttelemällä voidaan korvata rulla. Näin se ei valitettavasti kuitenkaan ole, sillä nimensä mukaisesti venyttely venyttää lihasta. Rullailun tarkoituksena sen sijaan on toimia ikään kuin hierontana, jonka voit toteuttaa itse kotona, vaikka joka päivä. Muotoilunsa ansiosta rulla pääsee ”pureutumaan” lihakseen ja sen kalvorakenteisiin, joka taas mahdollistaa jumien avaamisen. Venyttely toimii hyvänä lisänä tietyissä tilanteissa.

img_1834

Vaikka vieläkin miellän kehonhuollon hivenen tylsäksi puuhaksi, olen todella huomannut miten paljon positiivisia vaikutuksia sillä voi saada aikaan. Yksi niistä on tietysti se, ettei lähiomaisilta tarvitse aina olla kinuamassa hierontoja..  Ei vaan, terveyshyötyjä on lukuisia, mutta omalla kohdallani selkein muutos on tapahtunut palautumisessa ja liikkuvuudessa, jee!

Oman Prorollerin saa tilattua täältä ja verkkokaupan kaikista tuotteista lähtee -10%  käyttämällä koodia: nicoleharmes.

Mukavia rullailuhetkiä!

-Nicole

26.09.2016
PT -opintojen eteneminen

Syksy on aivan ehdottomasti lemppari vuodenaikani, ja siihen kuuluu niin aurinkoiset kuin sateisetkin päivät. Syksyssä on aivan omalaatuinen tunnelmansa. Hieman haikeutta menneestä kesästä, ja samalla odotusta tulevasta. Syksyssä on myös melankoliaa harmaista päivistä, mutta kuitenkin lämpöä valosta ja kynttilöistä.

Skysy on tunnetusti uuden ajan alku, kun kesälomat on lusittu ja paluu työhön tai koulun penkille koittaa. Itse en ole kylläkään täyttä kesälomaa päässyt vielä elämäni aikana viettämään, joten siirtymät vuodenajasta toiseen ovat sujuneet melko huomaamattomasti. Siksi tänä vuonna olikin niin mahtavaa palata koulun penkille, kun ammattikoulusta valmistumiseni jälkeen olen ollut kokonaan työelämässä.

dsc_0303

Ensimmäinen kuukausi koulua on takana, ja tuntuu että olisin jo nyt oppinut enemmän kuin peruskoulussa ja ammattikoulussa yhteensä (motivaatio on ehkä tänä päivänä hieman paremmin kohdillaan..) Kun aihe on omaa sydäntä lähellä, niin oppiminen käy luonnollisesti helpommin.

Alkuhankaluuksien jälkeen olemme kaikki saaneet ilmoitettua itsemme vaadituille yliopiston kursseille, ja työurakka on toden teolla alkanut. Saimme mahdollisuuden valita käymmekö ravitsemus- ja terveystieteiden opinnoista vain APT (Auktorisoitu Personal Trainer) -lisenssin suorittamiseen vaadittavat kurssit, vai suoritammeko niiden lisäksi jommasta kummasta täyden kokonaisuuden. Itse päätin suorittaa ravitsemustieteet aivan kokonaisuudessaan, ja hiukan päätä huimaa jo etukäteen mihin olen ryhtynyt… Vuodesta tulee tiivis pänttäämisen kannalta, mutta eiköhän tehty työ palkitse aikanaan.

dsc_0335

Alkuviikkoon kuuluu juurikin luentoja ja yliopistolta tulleita tehtäviä, kun taas loppuviikko on hieman toiminnallisempi PT -tuntien ja fysiologian parissa. Meillä on monen kymmenen hengen luokka, ja olemme päässeet koutsaamaan toinen toistamme. Tähän sisältyy mm. paljon erilaisia testejä liikkuvuuteen, lihaskuntoon sekä aerobiseen kuntoon liittyen. Nämä ovatkin olleet todella hyödyllisiä siinä mielessä, että saa tietää oman lähtötasonsa, ja ennen kaikkea osaa testauttaa tulevat asiakkaat oikeaoppisesti.

Meillä on myös ihan mahtava luokka. On hauska huomata, että vaikka meitä on näin monta eri taustoilla varustettua henkilöä, kaikki ovat todella saman henkisiä ja juttua riittää. Jos koulutehtävien kanssa on jotakin ongelmia, luokkakavereista löytyy aina auttava käsi. Näiden tyyppien kanssa ei yksikään koulupäivä tunnu pitkäveteiseltä!

img_1784
Ihania tyttöjä!

Minulla on kyllä hyvä kutina siitä, että olen vihdoin oikealla alalla. Vaikka jatkaisinkin näiden opintojen jälkeen pänttäämistä yliopistossa, haluan ehdottomasti tehdä myös PT -hommia. Olen muodostanut jo jonkinnäköisen kuvan siitä, millainen olisin valmentajana ja mitä annettavaa juuri minulla olisi asiakkaalle. Muistan kun ammattikoulussa tajusin ettei minusta taida vastaanottovirkailijaa tulla, ja ensimmäinen ajatus unelma-ammatista oli juurikin Personal Trainer. Kävin googlen kautta kohtaamassa karun todellisuuden koulutuksen hintatasosta, ja heitin ajatukselle hyvästit. Monen mutkan kautta, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Nicole

 

20.09.2016
Eroon kaloriloukusta!

Viikko on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin, itselläni koulupäivien muodossa. Meillä on aina maanantaisin koko päivä ravitsemusopintoja, ja asiat jäävät kovasti pyörimään päässäni vielä kotiinpäästyä. Olen eniten kiinnostunut juurikin ravitsemusasioista, vaikka koulutuksessani tulee kattavasti myös liikuntalääketieteen sekä fysiologian ja anatomian opintoja. Kaikki nämä yhdessä muodostavat todella mielenkiintoisen ja kattavan opintokokonaisuuden.

Olemme aikaisemmin käsitelleet jo kaloreiden laskemista, eri ravintoaineiden kalorimääriä ja niiden ravintoarvoja. Lähestulkoon kaikki mitä laitamme suustamme alas, sisältää kaloreita enemmän tai vähemmän. Meillä on jokaisella oma henkilökohtainen tarpeemme ravinnon saannin suhteen. Se tulisi täyttää tietyllä määrällä ravintoaineita, jotta päivittäin saamamme ravintoarvot täsmäisivät omiin tarpeisiimme. Nämä puolestaan perustuvat virallisiin ravitsemussuosituksiin, joiden perusteella voimme ylipäätään laskea henkilökohtaisen tarpeemme.

dsc_0151

Hyvin usein ihmiset ovat kuitenkin enemmän kiinnostuneita pelkästään ruokien kalorimäärästä, kuin niiden mahdollisista ravintoarvoista. Monet tarkkailevat kaloreita, vaikka eivät olisi edes aikeissa laihduttaa (tai kasvattaa lihasmassaa.) Jos taas tarkoituksena on juurikin vaikka laihtuminen, kaloreiden laskenta on erittäin hyödyllinen ja tuloksellinen työkalu. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli, jota voisi kuvailla kaloriloukuksi.

Kun elämä alkaa pyöriä pelkästään kaloreiden ympärillä, edes tulokset eivät välttämättä tunnu enää vaivan arvoisilta. Kylässä, koulussa, ravintolassa tai oikeastaan missä tahansa ei voi syödä mitään, kun ei tiedä mitä ruoka sisältää. Näitä tilanteita alkaa jopa välttämään, jolloin sosiaalinen elämä saattaa kärsiä. Elämästä voi myös osittain kadota spottaanius, ja rajoitusten myötä päivät tuntuvat ahdistavilta. Monet kuvittelevat että kaloreita lasketaan siksi, että niiden saanti voidaan minimoida. Mitä vähemmän syödään, sen parempi. Tällöin saatetaan suorastaan nähdä nälkää, ja työpaikan palaverissäkin ajatukset keskittyvät enemmän pöydässä komeilevaan pullaan ja tahdon taisteluun, kuin itse aiheeseen. Lopulta ei uskalleta päästää ollenkaan irti kaloreiden laskemisesta, kun pelätään lihomista.

Sanoisin että kaloreiden laskenta voi hetkellisesti olla hyvä juttu. Jos ruokavalio on aivan retuperällä, energiansaantia on hyvä realisoida ja tehdä sen perusteella muutoksia omiin ruokailutottumuksiin. Painonhallinnan kannalta liian vähän syöminen on yhtä lailla ongelma, kuin liian paljon syöminenkin. Niukalla ruokavaliolla on hankala saada kasaan kaikkia elintoimintoja tukevia ravintoaineita, joita tarvitsemme päivittäin. Tämä on yhtälailla haaste, vaikka söisimme yli kulutuksen, mutta ravintoarvoiltaan köyhää ruokaa.

dsc_0253

Kuinka sitten voi pysyä hyvässä kunnossa ympäri vuoden, laskematta kaloreita?

Jos oletetaan, että olemme tehneet korjausliikkeen ruokavalioomme laskemalla kaloreita ja ehkä pudottaneet pari kiloa rasvaa. Nyt kun saavutetut tavoitteet olisi määrä ylläpitää, meidän täytyisi luonnollisesti syödä suunnilleen oman kulutuksemme verran. Ei siis enempää, eikä varsinkaan vähempää. Tässä muutamia helppoja perusasioita, joiden avulla painonhallinta sujuu rennolla otteella, ilman matematiikkaa:

1. Nollaa päänsisäinen kalorilaskurisi
2. Syö 4-6 ateriaa päivässä, riippuen omasta vuorokausirytmistäsi
3. Jatkona edelliseen, syö 2-4 tunnin välein
4. Syö kasviksia kuin ne olisivat lempiruokaasi
5. Syö aterioilla reilu annos salaattia ennen varsinaista pääruokaa
6. Syö kylläisyyteen asti, mutta ei ähkyyn
7. Jos annoksesi ei ollut riittävä, odota 15 minuuttia ennen kuin haet lisää. Saatat huomata sittenkin tulleesi kylläiseksi
8. Älä tarkkaile syömisiäsi liikaa. Joinain päivinä saatat syödä reilusti yli kulutuksesi ja seuraavana päivänä saatat jäädä sen alle. Kokonaisuus ratkaisee
9. Juo reilusti vettä
10. Älä ”palkitse” liikuntasuoritusta ruoalla. Jos treenin jälkeen on kovempi nälkä kuin normaalisti, syö nimenomaan nälän vuoksi, ei siksi että olet ansainnut enemmän ruokaa liikkumalla

Viimeisenä bonuskohta, ehkä kaikista tärkein *rumpujen pärinää*…

11. Syö pääsääntöisesti terveellistä ruokaa! Pizzat, hampurilaiset, valmislihapullat, nakit yms, ovat satunnaista herkkua, eivätkä sovellu päivittäin syötäväksi painonhallintaan.

dsc_0085

Näitä kohtia noudattamalla aion itsekin elämääni jatkaa, kunhan kisat ovat ohi. Nyt tarkkailen kaloreitani lähinnä sen takia, että olen lavalla varmasti parhaimmillani. Haluan mielenrauhan ja varmuuden sille, että parempaan en olisi pystynyt. Normaaliarjessa keskitän energiat mielummin muihin asioihin kuin kaloreista stressaamiseen. Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä asian kanssa painiville.

Mukavaa tiistai-iltaa kaikille!

-Nicole